Yritän katsoa televisiota niin kuin ei mitään, siis aivan pokkana ja rauhassa. Ulos ikkunasta en katso, en voi. Kaikki kauniit sireenit poissa, sahattu maantasalle, juurta myöten poikki, oksat lastattu peräkärryyn kaatopaikalle vietäväksi.. Piha on raiskattu pilalle.
Kävi juuri niin kuin ei pitänyt. Yritin suojella pensaita. En pystynyt yksin. Se ainoa mahdollinen tuki oli sairaana ja mies työkeikalla.
Tuollaiset sessiot järjestetään aina lyhyellä varoitusajalla, jotka halutaan runnoa läpi väkisin. Niin nytkin. Kahden päivän varoitusajalla pihatalkoot. Viime syksyn suunnitelmista viis.
Tässä taloyhtiössä mennään aina perse edellä puuhun. Ensin sahataan pensaat ja sitten katsotaan, että mitäs nyt, kun pihalla on pelkkiä kantoja???? Onkos yhtiöllä rahaa hankkia kaivinkone kantoja kaivamaan? Onkos yhtiöllä rahaa ostaa multakuorma, sillä paikalle jää ammottavat kuopat? Onkos yhtiöllä rahaa istuttaa jotakin tilalle? Ja mitä istutetaan, jos jotakin istutetaan? Sellaista sanaa, kuin suunnitelma, ei täällä tunneta ollenkaan.
Niin oli myös talon ulkomaalauksen kanssa. Maalarit olivat jo nurkilla, kun rupesin kyselemään, että minkäs väriseksi? Jaa, että minkä väri? Ei tullut mieleen, että värejäkin on enemmän kuin yksi, eli se entinen, ihmettelivät puheenjohtaja ja isännöitsijä. Tollot!
Kiire oli sen värisuunnitelman kanssa. Tein ilmaiseksi, kun ajattelin, että jos monta vuotta sitä väriä joudun vastikkeessa maksamaan, niin kyllä sen on oltava jotenkin uusi. Isännöitsijä heitteli kiviä rattaisiin joka käänteessä, h......n nulikka, halusi laistaa mahdollista lisätyötä kaikin tavoin. Yritti väittää, että kaupunki ei anna lupaa värin vaihton ja muuta p....a. Minäpä olin jo soittanut kaavoitustoimistoon ja kysynyt kaikki valmiiksi. Siellä sanottiin, että hyvä kun asukkaat ovat aktiivisia.... siitä vaan.
Sitten tuli rappukäytävien maalaus. Sama juttu. Maalari soitti ovikelloa, että nyt hän on tässä ja mikä väri. Puheenjohtaja ehdotti samaa vaaleaa paskanruskeaa niinkuin ennenkin. Tollo!
Mikä idea siinä on maalata samanlaiseksi??? Voi pojat...
Onneksi maalari oli vanha ja kokenut ja hänen kansaan yhdessä valittiin kartasta kaksi väriä ja boordi samaa kuin ulko-ovenpielet. Hyvä tuli. Puheenjohtaja maalatkoot vaikka keittiönsä paskanruskeaksi, mutta ei meidän yhteistä rappua.
Nyt on vuorossa piha. Penssat on kaadettu. Mitä tilalle? Hohhoijaa.
Yritän aamulla löytää autoni silmät kiinni käsikopelolla.
sentään. Olisihan otsalamppu... ei, en jaksa mitenkään. Herään aikaisin, nyt en kertakaikkiaan jaksa enempää paskahommia.
