16.05.2008 - 08:45
  • Liian monta asiaa kerralla.
  • Lähdössä autokatsastukseen nyt.
  • Kaupasta säilyvä kuivamuona.
  • Muitakin ostoksia, mitä?
  • Ruokalistan suunnittelua. Mitä siellä syötäisiin??? Ei aavistustakaan.
  • Auton pakkaus. Mitähän pitää ottaa? Kaikki mahdollinen ja mahdoton.
  • Mökille. Toivottavasti ei sada.
  • Tuorreruoka matkalta.
  • Pikasiivous. Onneksi huussi on kunnossa.
  • Santaa kottikärryllinen sen saven peittämiseksi, ettei se kulkeudu sisään jaloissa..
  • Pakko jotakin kukkia istuttaa ruukkuun edes portaalle.
  • Täytekakku vetäytymään.
  • Henkistä valmentautumista ja suunnittelua.
  • Montako tulee. Ehkä parikymmentä??? Huomenna filmijuhlat.
  • Filmit mukaan.
  • Olen ihan kipsissä.
  • Grillihiiliä.
  • lusikoita.
  • DVD-soitin ja skart.
  • lakanoita.
  • Saan hermoromahduksen.

14.05.2008 - 23:45
Sain Tanssivalta harmaalta pantterilta Porpoise-tunnustuksen. Ei olisi voinut tulla parempaan aikaan. Tästä saan vähän itseluottamusta. Kiitos.


Olen ollut oikea sähköjänis jo pitkään ja on tuntunut, että mistään ei kuitenkaan tule mitään. Stressi painaa ja tekemättömät työt huutavat nurkissa.
Lähetän tämän edelleen Obeesialle. Hän jos kuka ehtii, osaa, yrittää, oppii vaikka mitä kiinnostavaa ja kivaa.

13.05.2008 - 23:34
Yritän katsoa televisiota niin kuin ei mitään, siis aivan pokkana ja rauhassa. Ulos ikkunasta en katso, en voi. Kaikki kauniit sireenit poissa, sahattu maantasalle, juurta myöten poikki, oksat lastattu peräkärryyn kaatopaikalle vietäväksi.. Piha on raiskattu pilalle.
Kävi juuri niin kuin ei pitänyt. Yritin suojella pensaita. En pystynyt yksin. Se ainoa mahdollinen tuki oli sairaana ja mies työkeikalla.
Tuollaiset sessiot järjestetään aina lyhyellä varoitusajalla, jotka halutaan runnoa läpi väkisin. Niin nytkin. Kahden päivän varoitusajalla pihatalkoot. Viime syksyn suunnitelmista viis.
Tässä taloyhtiössä mennään aina perse edellä puuhun. Ensin sahataan pensaat ja sitten katsotaan, että mitäs nyt, kun pihalla on pelkkiä kantoja???? Onkos yhtiöllä rahaa hankkia kaivinkone kantoja kaivamaan? Onkos yhtiöllä rahaa ostaa multakuorma, sillä paikalle jää ammottavat kuopat? Onkos yhtiöllä rahaa istuttaa jotakin tilalle? Ja mitä istutetaan, jos jotakin istutetaan? Sellaista sanaa, kuin suunnitelma, ei täällä tunneta ollenkaan.
Niin oli myös talon ulkomaalauksen kanssa. Maalarit olivat jo nurkilla, kun rupesin kyselemään, että minkäs väriseksi? Jaa, että minkä väri? Ei tullut mieleen, että värejäkin on enemmän kuin yksi, eli se entinen, ihmettelivät puheenjohtaja ja isännöitsijä. Tollot!
Kiire oli sen värisuunnitelman kanssa. Tein ilmaiseksi, kun ajattelin, että jos monta vuotta sitä väriä joudun vastikkeessa maksamaan, niin kyllä sen on oltava jotenkin uusi. Isännöitsijä heitteli kiviä rattaisiin joka käänteessä, h......n nulikka, halusi laistaa mahdollista lisätyötä kaikin tavoin. Yritti väittää, että kaupunki ei anna lupaa värin vaihton ja muuta p....a. Minäpä olin jo soittanut kaavoitustoimistoon ja kysynyt kaikki valmiiksi. Siellä sanottiin, että hyvä kun asukkaat ovat aktiivisia.... siitä vaan.
Sitten tuli rappukäytävien maalaus. Sama juttu. Maalari soitti ovikelloa, että nyt hän on tässä ja mikä väri. Puheenjohtaja ehdotti samaa vaaleaa paskanruskeaa niinkuin ennenkin. Tollo!

Mikä idea siinä on maalata samanlaiseksi??? Voi pojat...
Onneksi maalari oli vanha ja kokenut ja hänen kansaan yhdessä valittiin kartasta kaksi väriä ja boordi samaa kuin ulko-ovenpielet. Hyvä tuli. Puheenjohtaja maalatkoot vaikka keittiönsä paskanruskeaksi, mutta ei meidän yhteistä rappua.
Nyt on vuorossa piha. Penssat on kaadettu. Mitä tilalle? Hohhoijaa.

Yritän aamulla löytää autoni silmät kiinni käsikopelolla.

12.05.2008 - 22:43
Päivä on vierähtänyt pirtissä ruudun ääressä. Niska ja hartiat huutavat jo apua.
Puolituntia parempi, kuin ei mitään. Piti vain katsomani, onko korvasienet tallella polun varressa. Poimittu oli. Se on sen merkki, että joku muukin kulkee näissä metsissä, vaikka ei kukaan koskaan vastaan tule. Tunnin lenkki siitä sitten kehkeytyi, niinkuin yleensä. Pelkkä lenkki ei riitä. Taukojumppa on lisäksi paikallaan. Niskaa jumittaa yhä.


Sama se, minkä pöydän päälle levittää paperinsa ja kuittinsa. Minä olen istunut koko päivän mökissä rustaamassa yhteenvetoa viime vuodesta verottajan iloksi. Veropaperit on lähetettävä pikapuoliin. Aina nekin viimetippaan jäävät. Tämä uuden muotoinen veroehdotus on vähintäänkin yhtä hankala, kuin se veroilmoituksen nimeä kantanut. Olen ikäni kaikkeni tehnyt jotakin epätyypillistä ja hankalaa ja selitettävää. Vuoden paperit on kollattava esiin ja joka ainoa asia on tarkistettava. Minulla ainakin siinä on paljon täydennettävää ja lisättävää, korjattavaa. Ei se verotus koskaan ole kohdalleen osunut. Liikaa se verokarhu yrittää aina kiskoa. Luottaa siihen, ettei ihminen jaksa joka asiaa huomata, tarkistaa, korjata, lisätä. Kuititkin haalistuvat pilalle tai hukkuvat...
Kotona on tulostin. Pitää aamulla lähteä. Paljon tekemistä ja hakemista vielä.

Tulin maalle oikeastaan tekemään inventaarioo: mitä on ja mitä puuttuu. Lauantaina meillä täällä pidetään filmijuhlat. Tulee porukkaa.
Ai niin, tärkein asia, miksi tulin, oli huussin tyhjennys. Tekemättä on. Voi hitsinvitsi sentään. Olisihan otsalamppu... ei, en jaksa mitenkään. Herään aikaisin, nyt en kertakaikkiaan jaksa enempää paskahommia.

11.05.2008 - 10:01


Kun olin lapsi, poimin äidille näitä herkiä pieniä kukkia äitienpäivänä. Niitä kasvoi pellon reunassa lähellä kotia.
Nyt oma äitini makaa mullan alla. Voisin kyllä kaivaa käenrieskan pikkuruisia sipuleita maasta ja istuttaa hautausmaalle. Ne voisivat kasvaakin, sillä hautojen hoito alkaa vasta myöhemmin. Käenrieskat ehtisivät siihen menessä jo kukkia valmiiksi ja lakastua näkymättömiin.

08.05.2008 - 18:04
Mummot (minä ja se toinen) lähdimme yhteisen lapsenlapsen kanssa kaupunkiseikkailulle. Kuinka helppoa olikaan työntää rattaat matalalattialinja-auton keskiovesta sisään. Maailma on kehittynyt, laitteet parantuneet humasti. Muistan kunka bussien ovet olivat ahtaat ja rattaiden nostaminen ylös jyrkkiä portaita hankalaa. Ilman apua se ei onnistunut ollenkaan. Siitä on tosin aikaa, kun omat lapseni olivat kärryikäisiä.
Kaupunki näytti matkalaiselle kauniit kasvonsa. Ilmakin suosi. Kuinka nopeasti kaikki onkaan puhjennut kasvamaan, nyt kun yhtenä päivänä ripsi vähän taivaalta vettä. Sipulikukat, tulppaanit ja narsissit, kukkiva ihanin muodoin ja värein puistoissa. Hiirenkorvat puissa olivat jo suuria ja nurmikko vihersi.



Keskustassa kuljeskeltiin ja katseltiin. Yritin esitellä paikkoja, sillä se toinen mummo on kaukaa, ihan toisesta maasta. Kolmea kieltä käytettiin sujuvasti sekaisin. Mitäpä väliä. Pääasia, että tuli ymmärretyksi. Olisi minun vanha kieliopeni saanut halvauksen, jos olisi kuullut. Onneksi nykyään opetetaan toisin metodein.
Mentiin Alarantaan kahvikojulle jalkoja lepuuttamaan. Tori on aina kiva paikka. Vähän olin ihmeissäni, josko Alarannan elämä on kuolemassa? Kukanmyyjiä oli muutema teltta. Ei vihanneksi, eikä muitakaan ruokatarvikkeita, ei sekatavaran helppoheikkejä, ei vaatetavaraa, ei kirpputoripöytiä... Eikä asiakkaita. Siis vaisu tunnelma. Onko kaupungin torielämä keskittynyt nykyään Tammelan suuntaan vai riittääkö maanantaitori kerran kuukaudessa Keskustorilla. Kesällä varmaan Alarantakin herää taas henkiin, kun laivaliikenne alkaa. Kahvi ja piirakka olivat kuitenkin maittavia.
Leikkipuistossa viivyttiin lopuksi pitkä tovi.

07.05.2008 - 23:42
Lakasen-lakasenkoneet lakaisivat minut pikkuautoineni heti aamulla menemään. Pihasiivous.
Yritin keksiä asioita. Silloinha ei tule mieleen mitään, kun olisi aikaa hoidella niitä.
No, kiertelin puutarhamyymälöitä. Löysin kastelukiteitä: Vermiculite ja Perlite. On pussien kyljessä jotakin ohjetta, mutta olen minä vähän epävarma niiden käyttömäärän suhteen mullassa. Pitää tutkia asiaa.
Olisi tehnyt mieli jo ostaa pelakuita.  Minun viimevuodelta säästämäni ovat suoraan sanoen oudon mallisia, pitkiä, honteloita roikkoja. Ne on parasta istuttaa sitten aikanaan uusien tuuheampien joukkoon. Ei kannata kiirehtiä vielä niiden asioiden kanssa. Kylmä voi jatkua.



Viimevuotiset kukat olivat kauniin värisiä. Ja hajuttomia.

Kirjoittaja
Nimi
Maijamuru
Kuvaus
Keski-ikäisen sekatyönaisen ajatuksia. Kiinnostuksen kohteena on taide, kone, mökkihöperyys ja muut ilmiöt.
Sivut
Kuvia
Blogissa olevat kuvatukset:  © amu
  

Juuri nyt


Olen etsinyt esille taas...

Kaveri
Pupu loikki pois ja tämä tuli kaveriksi.
adopt your own virtual pet!
Taukojumppa


Vähän liikettä lisää.
Muista jumpata. Hesarin ohjeet tästä.



Turhaa, mutta kivaa.
Kuvittele olevasi Jackson Polloc
Tee palapeli
Leiki paperinukeilla

exellent


Tämän olen saanut Harmaalta tanssivalta pantterilta.



Tämän napin minulle antoi Savisuti.




Obeesialta olen saanut tämän hienon napin.