Kuivaa helleilmaa piti hyödyntää muutenkin kuin löffäilemällä auringossa. Minä pidän näistä lämpimistä kovasti. Uimasvesi on ollut 23-24 asteista. Nautittavaa kesää nyt. Olen kuitenkin välillä yrittänyt maalata vajaa, kun seinä on kerrankin kuiva. Kiipeily on kieltämättä vähän rankkaa. Tikkaita ylös, tikkaita alas, tikkaita ylös, tikkaita alas. Kovin korkealle en kiipeä kuitenkaan. Tällä hetkellä tulos näyttää aika omituiselta. Pari metria alhaalta maalattu ja yläpuoli yhä maalaamatonta lautaa. Pitää kysyä pojilta, tuleeko joku auttamaan vai jätetäänkö noin? Miniät ei tykkää työleiristä. Eivät antaisi miestensä tehdä muuta kuin grillata ja kattaa pöytää, uittaa jälkikasvua välillä. Oliko ennen paremmin? Pitääkö perustaa "pelastakaa nuoret miehet vaimojen vallasta-liike". Vai onko tämä vain äidin puolueellista höpinää poikiensa takia. Kannatan jonkinlaista työnjakoa perheessä. Onhan nykyäänkin jako, nimittäin mies tekee kaiken ja vaimo valittaa.

Työleirillä tässä tosiaan nyt ollaan, 8 kuutioo klapeja tilattu. Pitää valmistella pinojen aluksia valmiiksi. Jonnekin ne puut on sitten pinottava. Odottelen niitä ihan lähipäivinä.

Maanantain tapaus tulee vieläkin uniin. Olen jotenkin allapäin. Valokuvauskin on jäänyt, ei ehdi, ei jaksa.

Kun kerkisin paikalle, niin toisen puolen naapurin nuorimies juuri hyppäsi pää edellä veteen, kroolasi pinnan alle vajonneen vanhan rouvan avuksi ja alkoi hinata häntä rantaan. Muitakin avunhuudot kuulleita siihen tuli. Hätänumeroon soitettiin. Vedimme rouvan rantakalliolle. Tajuissaan hän oli, mutta yski ja krohisi, vapisi pelästyksestä. Tutkimuksiin ja tarkkailuun vietiin.

Jos emme olisi kuulleet, jos emme olisi olleet ulkosalla juuri silloin, jos nuorimies ei olisi juuri tänään aloittanut lomaansa ja istunut rannalla, jos olisi yksi punainen minuutti kulunut enemmän, niin kaikki olisi ollut ehkä liian myöhäistä.

Kyllä on ihmiselämä pienestä kiinni. Nyt itkettää pelästyksestä ja samalla helpotuksesta.

Näistä minä pidän.

Ikäviä ne pienet nelijalkaiset otukset. Salaatti ja basilikakin jo syöty. Ruohosipuli ei niille kelpaa, mutta ei oikein enää minullekaan. Pesemättä ensin hyvin sitä ei voi käyttää. Otus on voinut vaikka pissata siihen. Voi harmin paikka. Voikohan siitä saada myyräkuumeen?

On tehtävä uusi yrttimaa/ruukku jonnekin tolpan nokkaan, etteivät pääse kiipeämään sinne tai sitten ripustettava ruukut räystään reunaan roikkumaan. Pitäisikö hankkia kissa!

Ostin uusia kukkia katkottujen orvokkien tilalle: pari pelargoniaa ja muuteman annansilmän. Istutin ne ja olin puuhastelevinani kaikkea ulkona koko päivän.

Sää oli viileä, mutta muuten hyvä, ilta kaunis. Tämä on lomaa nyt. Kiviä ei ole pakko kääntää. Voi ottaa lunkisti.

Tännehän oli heti tultava kukkia kastelemaan. Eilinen oli paisteinen ja hyvä päivä, mutta nyt kastelua tuleekin taivaalta. Ei haittaa.

Heti katsastin, onko elukat olleet nälkäisiä. Ovat kyllä. Koko persiljatupsuni oli syöty, samoin orvokkiruukku oli tärvätty täysin. Pätkittyjä kasvinosia oli ympärillä hujan hajan. Harmi. Onneksi pelakuu ja annansilmä maistuvat otuksen suussa pahalta ja ne on jätetty rauhaan. No, minkä sille mahtaa. Pitää vaan varautua. Luonnossa luonnon ehdoilla. Ostan pari pelakuuta lisää ja muuteman annansilmän. Orvokin jäännökset nostin toipumaan lumihiutaleen seuraan  rautalangoista roikkumaan johonkin amppelin tapaiseen. Kyllä ne siitä kasvavat ja virkistyvät vielä.

Latasin pikkuläppäriin sellaisen ilmaisen kuvankäsittelyohjelman, kuin GIMP. Yritän nyt opetella sitä. Tuntuu olevan aika kökkö ohjelma. Ehkä sen logiikasta pääsee perille, kun sitkeästi harjoittelee. Tämä sadeilma sopiikin siihen hyvin.

Kuva on pienennetty sillä. Onnistuihan sekin lopulta.

Liitoa paikasta toiseen, sekö on vapautta?

Pitää keksiä jotakin uutta.

Lähdössä huomenna, kiva juttu. Näen tyttösiä, ovat lomalla äitinsä kanssa tuolla kaukana, liian kaukana, minun on siis mentävä. Pakkailen tässä. Tavarat hajallaan sikin sokin, voi minua. En tiedä mitä ottaisin, kun tuo säätilakin vaihtelee ladasta toiseen. Sateeseen pitää varautua ja kylmään. Netistä katselin karttoja, reittejä, suunti, aikatailuja, siihenhän se päivä tärvääntyi. Ei muuta nyt. Loppuviikolla palaillaan.

Vaikka sää oli kylmä, niin tänne oli päästävä. Illalla taivas lopulta kirkastui Sauna lämmitti ihanasti.

Ne pienet jyrsijät jättivät rauhaan annansimäni siinä laatikossa, huonon makuisia varmaankin. Sitävastoin joku otus oli mellastanut yrttikorissani ja syönyt sen laidalta orvokkin versoja ainakin ja tallonut yrttejäni. Olisikohan orvokin tilalle syytä vaihtaa samettiruusu, joka vahvalla hajullaan saattaa karkottaa vierailijoita. Valkosipulia taidan koriin tuikata Kuusenkerkän neuvon mukaan.

Nyt on mobiililaajakaista. Vähän rahaa piti uhrata, että sen sain käyttöön, koneita lisää oli ostettava.  3g verkolla tässä surffaan. Se on v-ä-h-ä-n   h-i-d-a-s. Uusia kuvia en taida saada tänne, mutta käytän entisiä. Myöskään en jaksa menna millekään kuvasivuille, kun latautuminen kestää niin tuhottoman kauan. Sorry, en voi mitään. On tämä kuitenkin jonkinlainen yhteys maailmaan, sähköpostiin, tänne vuodatukseen ja tietoakin haluan hakea milloin mistäkin.

Kokeilukirjoitus tämä, näen toimiiko 3g, jaksaako julkaista. Tiimalasi häilyy tuossa kaiken aikaa, kun jotakin odotetaan. No, mietin tässä samalla tarvitsenko tätä koko konetta ja nettiä vai onko kyse vain leikkikentästä.